Kiinnitin jalanjäljet lattiaan teipillä ja näytin taaperolle, miten radalla kuljetaan. Lapsi oli tapansa mukaan heti innolla mukana, mutta malttoi kuitenkin keskittyä niin, että sai askelluksensa sopimaan jalanjälkiin. Hän kulki edestakaisin rataa pitkin. Hauskaa! Lisäsin mukaan kädenjälkiä ja tehtävä muuttui yllättävän haastavaksi. Lapsen piti pysähtyä käden kohdalla ja koskettaa kädenjälkeä, jonka jälkeen matka jatkui taas kävellen. Tämä vaati jo aika paljon enemmän miettimistä ja minun apuani.
Harjoittelimme jäljillä myös värejä. Asetin käsiä ja jalkoja sekaisin lattialle. Annoin lapselle ohjeen, mitä hänen piti tehdä: "kosketa kädelläsi sinistä kädenjälkeä." Värit olivat vielä hukassa, joten otin malliksi ohjeen värisen kartonginpalan ja näytin sitä lapselle samalla, kun annoin ohjeen. Sanoin: "kosketa jalallasi keltaista jalanjälkeä", ja näytin samalla keltaista kartonginpalaa. Tämä se vasta olikin hauskaa! Seuraavalla kerralla aion laittaa jäljet kauemmas toisistaan, jolloin tästä syntyy samalla liikuntaleikki.
Tehtävää voi vaikeuttaa ottamalla aikuisen jalan- ja kädenjälkiä mukaan. Tälloin lapsen pitää muistaa jo aika pitkä ohje, jossa on kerrottu, millä ruumiinosalla lapsen tulee koskettaa (jalka/käsi), mitä hänen tulee koskettaa (jalanjälkeä/kädenjälkeä), minkä kokoinen (iso/pieni) ja minkä värinen kosketettava jälki on. "Kosketa jalallasi isoa punaista jalanjälkeä."
Lopuksi lapsi keräsi vielä jäljet väreittäin kasoihin, jotka laitoimme odottamaan seuraavan päivän leikkejä. Lapsi kuitenkin kaivoi jäljet esiin vielä uudelleen samana päivänä ja leikit saivat jatkua.
Harjoittelimme jäljillä myös värejä. Asetin käsiä ja jalkoja sekaisin lattialle. Annoin lapselle ohjeen, mitä hänen piti tehdä: "kosketa kädelläsi sinistä kädenjälkeä." Värit olivat vielä hukassa, joten otin malliksi ohjeen värisen kartonginpalan ja näytin sitä lapselle samalla, kun annoin ohjeen. Sanoin: "kosketa jalallasi keltaista jalanjälkeä", ja näytin samalla keltaista kartonginpalaa. Tämä se vasta olikin hauskaa! Seuraavalla kerralla aion laittaa jäljet kauemmas toisistaan, jolloin tästä syntyy samalla liikuntaleikki.
Tehtävää voi vaikeuttaa ottamalla aikuisen jalan- ja kädenjälkiä mukaan. Tälloin lapsen pitää muistaa jo aika pitkä ohje, jossa on kerrottu, millä ruumiinosalla lapsen tulee koskettaa (jalka/käsi), mitä hänen tulee koskettaa (jalanjälkeä/kädenjälkeä), minkä kokoinen (iso/pieni) ja minkä värinen kosketettava jälki on. "Kosketa jalallasi isoa punaista jalanjälkeä."
Lopuksi lapsi keräsi vielä jäljet väreittäin kasoihin, jotka laitoimme odottamaan seuraavan päivän leikkejä. Lapsi kuitenkin kaivoi jäljet esiin vielä uudelleen samana päivänä ja leikit saivat jatkua.
Lähetä kommentti