Arpojen raaputtaminen on jännittävää, eikö vain? Tänä vuonna halusin tuoda saman jännityksen myös isänpäiväkorttiin. Isänpäiväkortin raaputuksen takaa voi löytyä esimerkiksi erilaisia lahjakortteja isälle, joita isä voi lunastaa tulevina päivinä (aamiainen sänkyyn, pitkään nukuttu aamu jne.), lapsen piirtämä kuva tai vaikka yllätys, mitä tänä päivänä tehdään (esimerkiksi mennään retkelle ja grillataan nuotiolla). Me kirjoitimme korttiin yhdeksän lapsen kertomaa asiaa, miksi hän rakastaa isiä ja isä sai raaputtaa nämä asiat esiin kortista. (Tarkimmat lukijat huomasivat, että puhun imperfektissä. Isänpäivä on vasta tulossa, mutta me annoimme tämän kortin isälle jo viikonloppuna syntymäpäiväkortiksi).
Raaputuskortti valmistetaan liimaamalla piilotettavien asioiden päälle pala kontaktimuovia. Minä laitoin yhden ison kontaktimuovinpalan, joka peitti lähes koko sivun, jolla raaputettavat kohteet ovat. Tämän jälkeen piilotettavat asiat maalataan piiloon. Minä kokeilin muutamaa erilaista maaliseosta ja huomasin parhaiten toimivan seoksen, jossa on sekoitettuna noin puolet haluttua väriä ja puolet käsitiskiainetta. Jos tiskiaineen jätti pois, maali irtosi isoina palasina, eikä samalla tavalla hajoten, kuin raaputettavissa arvoissa.
Me käytimme värinä valkoista pulloväriä, mutta uskon myös sormivärin sopivat raaputukseen hyvin. Valkoista väriä tarvittiin kaksi kerrosta, jotta syntyi tarpeeksi peittävä maali, mutta aiemmin kokeilemaani sinistä väriä riitti yksi kerros. Varmuuden vuoksi korttia askarrellessa kannattaa kuitenkin varata aikaa sille, että maalin kuivuttua teksti saattaa tulla näkyviin, jolloin pitää levittää vielä toinen kerros maalia.
Meidän isä piti (synttärilahjaksi saamastaan) raaputuskortista oikein paljon ja uskon tällaisen kortin toimivan myös monelle muulle isälle, ukille ja papalle.
Koska taapero ei vielä osaa kertoa, miksi rakastaa isää, halusin taaperon kädenjäljen näkyvän kortin kannessa. Kastelin valkoisen paperin siveltimen avulla ja asetin märälle paperille toisesta paperista leikkaamani I, S ja I -kirjaimet. Sivelin vedellä vielä kirjainten päältä, jotta ne pysyisivät mahdollisimman hyvin kiinni paperissa. Tämän jälkeen taapero sai maalata paperin mielensä mukaan.
Annoin paperin kuivua ja kun se oli täysin kuiva, poistin kirjaimet maalauksen päältä. Vedellä kiinnitetyistä kirjaimista S-kirjain ei aivan pysynyt mukana taaperon maalausvauhdissa ja se pääsi hieman liikahtelemaan. Tämän vuoksi S-kirjaimesta ei tullut niin selkeä ja päädyin lopulta vahvistamaan kirjainten ääriviivat tussilla.
Lähetä kommentti